Minäpä taas huomasin, kuinka on kivaa tehdä vapaaehtoistyötä... Rockperry saapuu Vaasaan loppuviikosta ja meikäläinen siellä ensiaputoiminnasta vastuussa. Sinänsä kiva hommahan se on mutta kohtuuttoman työläs. Innostuin eilen kirjoittamaan päivystäjille kirjallisia ohjeita toimintatavoista ja nyt olen hikoillut koneella yli tunnin kääntäessäni sitä ruotsiksi. Mies istui ensin sohvalla ja yritti lukea jotain, minä sitten täältä koneen äärestä huutelen ja kyselen neuvoja minkä ehdin. Lopputulos oli sitten se, että istuttiin vierekkäin tässä tietokoneen ääressä ja hyvä ettei tästä tullut meidän avioliiton ensimmäinen riita... Kummallakin meni hermot. Puolet paperista on nyt käännetty ruotsiksi, mutta puolet vielä puuttuu. No, jos yritettäisiin uudelleen illalla... Kylläpä helpotti taas tänne vähän purnata. =)