On se jännää tämä elämä. Tänä aamuna kun heräsin, olin älyttömän huonolla tuulella, kättä särki (johtuen siitä, että koitan vähentää särkylääkkeitten napsimista..) päätä särki (ehkä samasta syystä.?) ja muutenkin otti päähän niin maan vietävästi. Tinttailin miehelle joka asiasta ja kiukuttelin niin paljon kuin sielu sieti. Sitten mies kyllästyi ja laittoi mut taas kerran miettimään omia sanojani tekojani. Pohtimaan sitä, millainen vaimo, ystävä ja tytär oikein olenkaan..

Viime aikoina mun suunnasta ei ole tainnut tulla paljoakaan positiivista kenellekään. Olen taas uppoutunut märehtimään omaa kurjuuttani, ja se kurjuus on paisunut mun päässäni jo megalomaanisiin mittasuhteisiin. Okei, olen puolirampa tän poikkinaisen käden kanssa, se on kipeä ja ottaa päähän kun olen missannut monta kivaa juttua sen takia. MUTTA onko se kenenkään mun läheisen vika? Ei TOSIAANKAAN. Kukaan heistä ei pakottanut mua hevosn selkään, eikä kukaan heistä pudonnut sieltä. Kyllä se on ihan omaa syytä oleva juttu, jos syyllistä pitää etsiä. Päinvastoin, kaikki mun läheiset ovat parhaansa mukaan tukeneet, piristäneet, auttaneet, hoitaneet (tai tuo  koskee kyllä enimmäkseen tuota rakasta aviosiippaani. ) ja passaannet mua pyörryksiin asti. Ja mitä heille on ollut siitä palkintona? Valittava, huonotuulinen minä, joka on olettanut että se kuuluu automaattisesti mulle!

Päivän olen pohtinut syntyjä syviä, ja tullut siihen tulokseen, että asiantilaan on tultava muutos. Toki mua edelleen harmittaa, että toinen käsi on käyttökelvoton ja paraneminen kestää, mutta käsi mitä oletettavimmin paranee joskus. Mulle olis onnettomudessa voinut käydä paljon pahemminkin, ainekset olisivat olleet paljon vakavampaankin loukkaantumiseen tai vaikka kuolemaan. Oikeasti, saan kiittää siitä, että pääsin näin vähällä. Saan kiittää myös siitä, että ympärilläni on ihania ystäviä, jotka ovat jaksaneet tukea ja piristää, vaikka mä en ole ollutkaan niin aurinkoinen. Ja siitä, että ihan oikeasti mulla on elämässä kaikki suurin piirtein mallillaan, ilman sen isompia mutkia matkassa. Kiitos siis kaikeasta hyvästä, jota elämääni on suotu. Kiitos myös teille ystäville, että olette olemassa, mä lupaan parantaa tapojani =)

Että tälläistä vuodatusta tällä kertaa.. =)