Tänään uskaltauduin ensimmäistä kertaa hevosen selkään onnettomuuden jälkeen. Vähänkö olen fiiliksissä, sillä ratsastus sujui kokonaisuudessaan oikein hyvin. =) Hevosen laittaminen ratsastuskuntoon oli työlästä, oikealla kädellä ei olisi millään jaksanut harjata, kun piti pitää kättä ylöspäin. Harjailin sitten oikealla sen mitä jaksoin ja vasurilla loput. Kavioiden putsaaminen jäi yhteen kavioon, en jaksanut pitää kavioita ylhäällä.. Satuloiminen tuotti myös hiukan ongelmaa, satulavyön sain nippa nappa kiinni ensimmäiseen reikään. Onneksi sain apuja.. Oikea käsi oli maitohapoilla jo ennen kuin edes pääsimme ratsastusvaiheeseen. =)

Selkään kapuaminen onnistui talousjakkaralta oikein mainiosti. Tunnilla teimme aika perusjuttuja, käynti-ravisiirtymisiä, voltteja, pysähdyksiä.. Lopussa pari kierrosta laukkaakin. Tunnin vaikein kohta olikin mulle se, kun piti kömpiä alas selästä. Yhtäkkiä tuli melkein paniikki siellä selässä, varmaan mieleen muistui se edellinen, vauhdikkaampi kerta kun maastouduin sieltä. Alas pääsin kuitenkin, josta todistaa se, että tässä kirjoittelen. =) Tänään ratsunani oli LEEVI, jonka kuva löytyy linkin takaa.

Todistin tänään itselleni, että vaikka olen koko kevään ollut sitä mieltä, etten uskalla enää ratsastaa, olin väärässä. Mut löytää syksymmällä taas joltakin vakitunnilta, ihan varmasti. =)