Vaihteeksi jotain mukavaakin: käsi parantuu lähes silmissä. Joka päivä tuntuu paremmalta ja olen nyt kaksi yötä nukkunut ilman kipsiä. Tänään olin töissäkin ilman kipsiä ja mukavalta tuntui. Tuo on niin lyhyt matka töihin, että sen uskallan kipaista ulkona ilman kipsiä. Pitemmille kävelyille sen aion edellen laittaa. Autolla ajokin on alkukangertelujen jälkeen alkanut sujua ihan hyvin, käsi on reilussa viikossa vahvistunut niin paljon, ettei tarvitse enää ihan kaikkia voimia pinnistää saadakseen vaihteen vaihdetuksi. Nyt riittää jo puolet voimista =)

Töissä on kiirettä, maanantaina taas olisi lähtö leirille. Kivaa se silleen on, että tykkään kovasti leireilystä, mutta rankkaahan se on myös. Lapsista niin riippuu, millainen leiri tulee, ja kuinka paljon saa nukkua... Kädestä en ole huolissani, kaksi edellistä leiriä ovat menneet niin hyvin sen kanssa, ettei mulla ole epäilyksiä siitä, etteikö tämäkin menisi. Työkaverit ovat tulleet niin upeasti vastaan, että olen säästynyt täysin tavaroiden roudaukselta ja muilta raskaammilta hommilta. Mulla on kyllä hyvät työkaverit, ei voi muuta sanoa!

Kummallisen muotoinen käsi kyllä on - siinä on lievä virheasento ja jotenkin musta kyllä tuntuu, ettei se ihan entiselleen tulekaan. Ei kai se voi virheasennosta toipua, kun se on luutunut hiukan kieroon? Saa nähdä, minkälaiseksi sen vielä muuttuu - toivottasti kuitenkin sellaiseksi, että sen kanssa normaalitoimista selviäisi - ja ennenkaikkea- pääsisi joskus taas ratsastamaankin!