Ystäväni houkutteli minut viikonloppuna ratsastamaan! Kyllä polvet tutisivat ja teki mieli pinkaista karkuun monta kertaa ennen kuin selkään uskaltauduin. Hän kyllä tuntee minut hyvin, sillä kun en ehtinyt jännittämään ihan hirveän kauaa, onnistuin sen tekemään. En kyllä selässä ihan hirveän kauaa ollur, muutaman kierroksen käyntiä, kierros ravia molempiin suuntiin.. ja sokerina pohjalla: Uskalsin jopa laukata! Ja se oli I-H-A-N-A-A-!

Ehkäpä onnettomuus haalistuu mielessä pikkuhiljaa ja uskaltaudun taas tallille.. =) Oikeasti tällä hetkellä on enemmän hankalaa hoitaa hevonen ratsastuskuntoon. Kavioita jaksoin putsata hampaat irvessä ja satulan selkään nostamisesta saatikka satulavyön kiristämisestä ei ollut puhettakaan. Tässä linkki ihanaisen Fellan kuvaan, jolla siis pääsin liennyttämään pelkojani. =)